Niinpä, se takatalvi iski juuri tähän ajankohtaan kun olin ajatellut aloittaa ajokauden. Kaikki merkit ja männynkävyt osoittivat kevään olevan aikaisessa. Ennen eilistä. Tampereella lunta tuli 40-50 cm. Kausi olisi alkanut renkaiden vaihdolla. Alta alle laitto-huolto oli tilattuna 3.4. Alta alle tarkoittaa sitä, että huoltofirmaan  viedään omat renkaat, jossa vanhat otetaan alta pois ja uudet laitetaan tilalle. Sotin maanantaina MP Kymäläiselle ja siirsimme vaihto-ajankohtaa viikon päähän. Ollaan siis edelleen optimistisia kelien suhteen!

Tein yhden virheen ostaessani Hondaa, jota olen hieman katunut. Virheistähän opitaan ja tässä tapauksessa maksetaan. Olisi pitänyt katsoa renkaita tarkemmin. Renkaat olivat päältä päin katsottuna hyvässä kunnossa ja kulutuspintaa oli jäljellä. Mutta... niin auton kuin moottoripyörän renkaissa on valmistajan DOT-merkintä, jonka neljä viimeistä numeroa kertovat renkaan valmistusviikon ja valmistusvuoden. Esimerkiksi kirjain- ja numerosarja DOT XXXXXX2703 kertoo, että rengas on valmistettu viikolla 27 vuonna 2003. Kansankielellä puhutaan renkaan paistopäivästä ja tätä en älynnyt ostohetkellä katsoa. Etu- ja takarengas olivat paistettu juurikin vuonna 2003 eli olivat pyörän ensiasennusrenkaat. Rengasvalmistajat eivät määrittele kovinkaan tarkasti renkaan käyttöikää, mutta suosittelevat vaihtamaan 6-7 vuotta vanhan renkaan uuteen. Shadow:n renkaat ovat  9 vuotta vanhat.

Perustuvatko rengasvalmistajien vaihtovälisuositukset turvallisuuteen vai markkinointistrategiaan? Tämä ei ole uskon asia, mutta uskon että osin molempiin. Tämä usko perustuu viime ajokauden kokemuksiin. Rengasvalmistajan mukaan renkaan kumi- ja muu materiaaliseos kovettuu vuosien saatossa ja renkaan ajo-ominaisuudet muuttuvat. Tälllöin renkaasta tulee liukas jopa kuivalla asvaltilla. Näin ei käynyt kuitenkaan Shadown Bridgestonen renkaille. Ajoimme esimerkiksi vaimon kanssa eräällä ajolenkillä rankkasateessa kiharaisella mutkatiellä, joka oli päällystetty uudellla asvaltilla. Olosuhteiden mukaan erittäin liukkaalla alustalla. Renkaat pitivät kuin kuivalla kelillä, eikä pyörän takarengas luistanut ollenkaan. Renkaat eivät olleet liukkaat kuin märällä suojatiemaalauksella, jossa uudetkin renkaat lipsuvat. Tämä herättää kysymyksen, ovatko renkaiden ajo-ominaisuudet huonontuneet ajan saatossa?
Nyt onkin mielenkiintoista havainnoida, miten pyörän ajo-ominaisuudet muuttuvat uusilla renkailla. Tosin uudet renkaat ovat ensimmäiset 100-200 km liukkaat. Alkuun pitää ajella varovasti, jotta renkaiden pinta kuluu pitäväksi. Tällä hetkellä ihka uudet Bridgestonet odottavat vaatehuoneessa kevään ajokelejä.

Moottoripyörää ei opita ajamaan kuin harjoittelemalla ajamista, mutta teorian tuntemusta tarvitaan myös roppakaupalla. Itse olen saanut viimeisten mohikaanien joukossa niin sanotun lahjakortin eli AB-kortin. A:n sai aikanaan B-kortin kylkiäisenä. Moottoripyörällä ei ajettu autokoulussa metriäkään. Onneksi vaimo suoritti viime keväänä A-kortin. Luin innokkaasti autokoulun oppikirjasta ajamisen teoriaa ja tutuiksi tulivat sellaiset tärkeät perusasiat kuin: Vastaohjaus,  jarruttaminen, kaarreajo ja hidasajo. Vaimo myös jakoi koulussa saamaansa tietoa minulle ja keskustelimme intensiivisesti siitä, mitä kokenut motoristiopettaja oli  tunneilla kertonut.

Pyörä siis seisoi kadunvarressa ja oli aika alkaa harjoittelemaan ajamista. Jännitti melko paljon kun puin ajovarusteita päälle ja tarkoitus oli lähteä liikenteen sekaan harjoittelemaan. Valaistakoon lukijoita sen verran, että asun kaupungin reunalla, ja jos lähtee ajamaan tiettyyn suuntaan, pääsee ajelemaan rauhallisia pikkuteitä. Tilanne oli kuitenkin jännittävä, mutta luotin teoriaoppeihin, vaimon antamiin oppeihin ja kaverin toteamukseen:"Selkään vaan ja baanalle, niin minäki lähdin, ilman mitään kokemusta." No, hitto, jos kaveri oli pelkonsa voittanut, niin kyllä minäkin!

Lähdin kurvailemaan Hondalla ja harjoittelemaan teoriassa opittuja asioita. Voi veljet oli hieno tunne kun pyörä totteli vastaohjausta! Reitillä oli pari suht pitkää kaarretta ja niistäkin mentiin mallikkaasti. Pääsin tielle, jossa oli 80 km/h nopeusrajoitus. Kiihdytin Shadow:n nopeuden tuohon sallittuun arvoon ja muistan vieläkin kun tuo vauhti tuntui silloin hurjalta. Se fiilis, kun vääntää kahvasta lisää kaasua, moottori vastaa möristen ja pyörä ampaisee eteenpäin niellen asvalttia oli samalla jotain aivan mahtavaa ja uutta sekä todella jännittävää. Toisaalta, vaikka ajamisesta nautti, piirtyi verkkokalvoille kuvia moottoripyöräonnettomuuksista ja se tosia-asia, että jos tästä kaatui, suojana ei ollut auton peltejä vaan ajovarusteet. Kaikki tämä johtui tietenkin siitä, että en osannut ajaa moottoripyörää vielä tarpeeksi hyvin. Enkä väitä, että osaisin vieläkään. Mielestäni riskit pitää tiedostaa, mutta niiden ei pidä antaa hallita.

Honda Shadow:ssa ei ole bensamittaria vaan bensan määrä todetaan tankkiin katsomalla. Kannattaa myös nollata trippimittari tankatessa, koska yhdellä tankillisella ajaa suunnilleen 330-370 kilometriä (toimintasäde riippuu kaasukahvan asennosta). Pyörä oli siis jäänyt kadun varteen myyjän viimeksi tankkaamana. Katsoin tankkiin ja pohjalla oli bensaa jonkun verran. Sillion kun tankissa on noin 2-5 litraa bensaa jäljellä, polttoaineen määrää on todella vaikea havainnoida tankkiin katsomalla. Arvaatte varmaan miten minulle kävi kun palailin ensimmäiseltä, noin 15 kilometrin ajolenkiltä. Hondan moottori sammui 80 kilometrin nopeudesta ja jäin tienvarteen ihmettelemään tapahtunutta. Hajosiko pärrä nyt? Käynnistin pyörän uudelleen ja pääsin noin 20 metriä eteenpäin, kunnes se sammui taas. Siinä kohtaa tajusin ongelman johtuvan bensasta ja väänsin bensahanan varatankille. Honda ei meinannut ensin käynnistyä ja luulin ongelman johtuvan jostain muusta, mutta helpotuksen tunne oli valtava kun moottori lähti iloisesti pöristen käyntiin.

Viime keväänä tein päätöksen, hankimme moottoripyörän. Polte omaan pyörään oli kytenyt jo yli 20 vuotta. Aina oli löytynyt joku este miksi pyörää ei voinut hankkia. Nyt polte oli roihahtanut ilmiliekkeihin, eikä tätä paloa pystynyt mikään palokunta sammuttamaan. Onneksi vaimoakaan ei tarvinnut hirmuisesti käännyttää tämän jalon harrastuksen pariin, sillä hän oli entuudestaan kiinnostunut moottoripyöristä.

Aloimme katselemaan Nettimotosta sopivaa menopeliä. Ensin piti päästä kompromissiin pyörän tyypistä. Olin katsellut ennen idean esittämistä vaimolle matkasporttia tyyliin Suzukin 750 GSX-F tai kyykkypyörää tyyliin Hondan CBR Fireblabe. Vaimo tyrmäsi nämä pyörätyypit ja sanoi että meille sopisi customi. No, olin kyllä customeitakin katsellut, mutta mielestäni näyttävä custom ei sopinut meidän hintahaarukkaan. Toisaalta taas halvemmissa, ei niin näyttävissä customeissa, ei ollut mielestäni sitä "oikeaa henkeä". Kaikki varmaan arvaavat, että tarkoitan näillä näyttävillä customeilla Harley-Davidsoneita.

Aikani japsicustomeita katseltuani aloin lämpeämään niille ja tässä poltteessa oli sama, mikä se pyörä olisi, kunhan saisin moottoripyörän alleni. Käänsimme siis katseemme japsipärriin ja melko nopeasti päädyimme Honda Shadow 750:n.  Tässä kohtaa piilee sen ensimmäisen moottoripyörän oston ansa. Moottoripyörää ei pitäisi valita ulkonäön perusteella vaan koeajon perusteella. Olisi hyvä testata mahdollisimman monta eri moottoripyörätyyppiä, jotta tietäisi, mikä olisi itselle se paras ajettava. Aloittelijalle tämä on lähes mahdotonta, koska kokemusta on vain siitä autokoulun pyörästä tai vain kevytmoottoripyörästä tai vain moposta niin kuin allekirjoittaneella.

Selailimme Nettimotoa ja teimme mielestämme erinomaisen löydön: Honda Shadow, vuosimalli 2004, ajettu 14 000 km ja hintakin oli maltillinen! Soitin myyjälle ja kysyin kaiken mahdollisen, mitä pitää kysyä kun ollaan ostamassa käytettyä pyörää (näin ainakin luulin). Soiton jälkeen olin melko vakuuttunut, että jos myyjä ei puhunut omiaan, olisi tuo pyörä juuri se meidän moottoripyörä! Pyörän näyttö sujui varsin mallikkaasti, sillä myyjä asui Helsingissä, mutta ehdotti itse, että voisi ajaa Shadow:n Tampereelle ihmeteltäväksi. Pyysin kaksi motoristikaveria mukaan katsomaan menopeliä, jotta en poltteissani teksisi huonoja kauppoja. Sovimme näytön Pirkkahallille, koska siellä pystyisi helposti koeajamaan pyörää nollataidoilla. Myyjä ja kaverit saapuivat ajoissa paikalle ja ei muuta kun Hondaa syynäämään! Kaverit katselivat ja koeajoivat pyörää ja totesivat sen erinomaiseksi peliksi. Ajoin myös itse. Se oli ensimmäinen kerta moottoripyörän päällä ja sen varmasti huomasi. Jännitti aivan helkutisti ja niinpä ajamaan lähtiessä päästin kytkimen liian nopeasti ja sain Shadow:n sammumaan. Toisella yrittämällä päästiin liikkeelle ja kurvasin Pirkkahallin vasemmalle sivulle pääovista katsottuna, vaihdoin kakkoselle ja kiersin parkkipaikan. Pyörä tuntui sopivan kaikkien mittojen osalta allekirjoittaneelle ja ajaminen tuntui yllättävän helpolta kunhan kävelyä nopeampaan vauhtiin päästiin. Liikenteen sekaan ja kunnon koeajoon en vielä silloisilla taidoilla tietenkään kyennyt. Myyjä oli kuitenkin ajanut Hondan Helsingistä moottoritietä pitkin Tampereelle, joten kovin isoa vikaa pyörässä ei voinut olla. Shadow oli myös päältä päin hyvin pidetyn näköinen. Päätimme siltä seisomalta tehdä kaupat. Kirjoitimme paperit Hondasta ja myyjä lähti tyytyväisenä tuohet lompakossaan junalla kohti Helsinkiä. Minäkin olin yhtä hymyä loppuillan, koska ikkunasta näkyi kadun varressa parkkeerattuna oma Honda Shadow 750 C4 VT.

Kuva kesän ajolenkiltä jossain päin Kurua.