Moottoripyörää ei opita ajamaan kuin harjoittelemalla ajamista, mutta teorian tuntemusta tarvitaan myös roppakaupalla. Itse olen saanut viimeisten mohikaanien joukossa niin sanotun lahjakortin eli AB-kortin. A:n sai aikanaan B-kortin kylkiäisenä. Moottoripyörällä ei ajettu autokoulussa metriäkään. Onneksi vaimo suoritti viime keväänä A-kortin. Luin innokkaasti autokoulun oppikirjasta ajamisen teoriaa ja tutuiksi tulivat sellaiset tärkeät perusasiat kuin: Vastaohjaus,  jarruttaminen, kaarreajo ja hidasajo. Vaimo myös jakoi koulussa saamaansa tietoa minulle ja keskustelimme intensiivisesti siitä, mitä kokenut motoristiopettaja oli  tunneilla kertonut.

Pyörä siis seisoi kadunvarressa ja oli aika alkaa harjoittelemaan ajamista. Jännitti melko paljon kun puin ajovarusteita päälle ja tarkoitus oli lähteä liikenteen sekaan harjoittelemaan. Valaistakoon lukijoita sen verran, että asun kaupungin reunalla, ja jos lähtee ajamaan tiettyyn suuntaan, pääsee ajelemaan rauhallisia pikkuteitä. Tilanne oli kuitenkin jännittävä, mutta luotin teoriaoppeihin, vaimon antamiin oppeihin ja kaverin toteamukseen:"Selkään vaan ja baanalle, niin minäki lähdin, ilman mitään kokemusta." No, hitto, jos kaveri oli pelkonsa voittanut, niin kyllä minäkin!

Lähdin kurvailemaan Hondalla ja harjoittelemaan teoriassa opittuja asioita. Voi veljet oli hieno tunne kun pyörä totteli vastaohjausta! Reitillä oli pari suht pitkää kaarretta ja niistäkin mentiin mallikkaasti. Pääsin tielle, jossa oli 80 km/h nopeusrajoitus. Kiihdytin Shadow:n nopeuden tuohon sallittuun arvoon ja muistan vieläkin kun tuo vauhti tuntui silloin hurjalta. Se fiilis, kun vääntää kahvasta lisää kaasua, moottori vastaa möristen ja pyörä ampaisee eteenpäin niellen asvalttia oli samalla jotain aivan mahtavaa ja uutta sekä todella jännittävää. Toisaalta, vaikka ajamisesta nautti, piirtyi verkkokalvoille kuvia moottoripyöräonnettomuuksista ja se tosia-asia, että jos tästä kaatui, suojana ei ollut auton peltejä vaan ajovarusteet. Kaikki tämä johtui tietenkin siitä, että en osannut ajaa moottoripyörää vielä tarpeeksi hyvin. Enkä väitä, että osaisin vieläkään. Mielestäni riskit pitää tiedostaa, mutta niiden ei pidä antaa hallita.

Honda Shadow:ssa ei ole bensamittaria vaan bensan määrä todetaan tankkiin katsomalla. Kannattaa myös nollata trippimittari tankatessa, koska yhdellä tankillisella ajaa suunnilleen 330-370 kilometriä (toimintasäde riippuu kaasukahvan asennosta). Pyörä oli siis jäänyt kadun varteen myyjän viimeksi tankkaamana. Katsoin tankkiin ja pohjalla oli bensaa jonkun verran. Sillion kun tankissa on noin 2-5 litraa bensaa jäljellä, polttoaineen määrää on todella vaikea havainnoida tankkiin katsomalla. Arvaatte varmaan miten minulle kävi kun palailin ensimmäiseltä, noin 15 kilometrin ajolenkiltä. Hondan moottori sammui 80 kilometrin nopeudesta ja jäin tienvarteen ihmettelemään tapahtunutta. Hajosiko pärrä nyt? Käynnistin pyörän uudelleen ja pääsin noin 20 metriä eteenpäin, kunnes se sammui taas. Siinä kohtaa tajusin ongelman johtuvan bensasta ja väänsin bensahanan varatankille. Honda ei meinannut ensin käynnistyä ja luulin ongelman johtuvan jostain muusta, mutta helpotuksen tunne oli valtava kun moottori lähti iloisesti pöristen käyntiin.