Viime keväänä tein päätöksen, hankimme moottoripyörän. Polte omaan pyörään oli kytenyt jo yli 20 vuotta. Aina oli löytynyt joku este miksi pyörää ei voinut hankkia. Nyt polte oli roihahtanut ilmiliekkeihin, eikä tätä paloa pystynyt mikään palokunta sammuttamaan. Onneksi vaimoakaan ei tarvinnut hirmuisesti käännyttää tämän jalon harrastuksen pariin, sillä hän oli entuudestaan kiinnostunut moottoripyöristä.

Aloimme katselemaan Nettimotosta sopivaa menopeliä. Ensin piti päästä kompromissiin pyörän tyypistä. Olin katsellut ennen idean esittämistä vaimolle matkasporttia tyyliin Suzukin 750 GSX-F tai kyykkypyörää tyyliin Hondan CBR Fireblabe. Vaimo tyrmäsi nämä pyörätyypit ja sanoi että meille sopisi customi. No, olin kyllä customeitakin katsellut, mutta mielestäni näyttävä custom ei sopinut meidän hintahaarukkaan. Toisaalta taas halvemmissa, ei niin näyttävissä customeissa, ei ollut mielestäni sitä "oikeaa henkeä". Kaikki varmaan arvaavat, että tarkoitan näillä näyttävillä customeilla Harley-Davidsoneita.

Aikani japsicustomeita katseltuani aloin lämpeämään niille ja tässä poltteessa oli sama, mikä se pyörä olisi, kunhan saisin moottoripyörän alleni. Käänsimme siis katseemme japsipärriin ja melko nopeasti päädyimme Honda Shadow 750:n.  Tässä kohtaa piilee sen ensimmäisen moottoripyörän oston ansa. Moottoripyörää ei pitäisi valita ulkonäön perusteella vaan koeajon perusteella. Olisi hyvä testata mahdollisimman monta eri moottoripyörätyyppiä, jotta tietäisi, mikä olisi itselle se paras ajettava. Aloittelijalle tämä on lähes mahdotonta, koska kokemusta on vain siitä autokoulun pyörästä tai vain kevytmoottoripyörästä tai vain moposta niin kuin allekirjoittaneella.

Selailimme Nettimotoa ja teimme mielestämme erinomaisen löydön: Honda Shadow, vuosimalli 2004, ajettu 14 000 km ja hintakin oli maltillinen! Soitin myyjälle ja kysyin kaiken mahdollisen, mitä pitää kysyä kun ollaan ostamassa käytettyä pyörää (näin ainakin luulin). Soiton jälkeen olin melko vakuuttunut, että jos myyjä ei puhunut omiaan, olisi tuo pyörä juuri se meidän moottoripyörä! Pyörän näyttö sujui varsin mallikkaasti, sillä myyjä asui Helsingissä, mutta ehdotti itse, että voisi ajaa Shadow:n Tampereelle ihmeteltäväksi. Pyysin kaksi motoristikaveria mukaan katsomaan menopeliä, jotta en poltteissani teksisi huonoja kauppoja. Sovimme näytön Pirkkahallille, koska siellä pystyisi helposti koeajamaan pyörää nollataidoilla. Myyjä ja kaverit saapuivat ajoissa paikalle ja ei muuta kun Hondaa syynäämään! Kaverit katselivat ja koeajoivat pyörää ja totesivat sen erinomaiseksi peliksi. Ajoin myös itse. Se oli ensimmäinen kerta moottoripyörän päällä ja sen varmasti huomasi. Jännitti aivan helkutisti ja niinpä ajamaan lähtiessä päästin kytkimen liian nopeasti ja sain Shadow:n sammumaan. Toisella yrittämällä päästiin liikkeelle ja kurvasin Pirkkahallin vasemmalle sivulle pääovista katsottuna, vaihdoin kakkoselle ja kiersin parkkipaikan. Pyörä tuntui sopivan kaikkien mittojen osalta allekirjoittaneelle ja ajaminen tuntui yllättävän helpolta kunhan kävelyä nopeampaan vauhtiin päästiin. Liikenteen sekaan ja kunnon koeajoon en vielä silloisilla taidoilla tietenkään kyennyt. Myyjä oli kuitenkin ajanut Hondan Helsingistä moottoritietä pitkin Tampereelle, joten kovin isoa vikaa pyörässä ei voinut olla. Shadow oli myös päältä päin hyvin pidetyn näköinen. Päätimme siltä seisomalta tehdä kaupat. Kirjoitimme paperit Hondasta ja myyjä lähti tyytyväisenä tuohet lompakossaan junalla kohti Helsinkiä. Minäkin olin yhtä hymyä loppuillan, koska ikkunasta näkyi kadun varressa parkkeerattuna oma Honda Shadow 750 C4 VT.

Kuva kesän ajolenkiltä jossain päin Kurua.